
Ilmestyskirjan sanoma»
|
Teuvo Kopra: Ilmestyskirjan Sanoma![]() Luku 2Tämä luku on etukäteen kirjoitettua kristillisyyden historiaa Jeesuksen Taivaaseen astumisesta Lutherin aikaiseen uskonpuhdistukseen asti. Ilmestyskirjan toinen ja kolmas luku ovat tarkoitetut seitsemälle Vähä-Aasian seurakunnalle. Niiden sanoma koskettaa tietysti meitäkin, koska ne ovat Raamatussa. Niillä on myös profeetallista sanottavaa kaikkien aikojen seurakunnille. Voisimme tutkia jokaista seurakuntaa ja niiden saamaa sanomaa erikseen ja saada niistä ihania opetuksia meidän ajallemme ja seurakunnillemme. Niistä löytyisi siunattuja rohkaisuja ja vakavia varoituksia sekä nuhdetta ja kiitosta. Tällainen tutkiminen veisi paljon aikaa, siksi tutkimme seitsemän seurakunnan sanomaa vain lyhyesti ja kronologisesti profeetalliselta kannalta. Kukin seurakunta edustaa oman aikansa kristillisyyttä alkaen apostolisesta ajasta ja jatkuen vihan ajan loppuun. Johanneksen aikana sanoma seurakunnille oli tulevaisuuden ennustamista. Johannekselle kerrottiin etukäteen, millaista on tulevina aikoina kristillinen elämä ja kehitys maailmassa. Nyt me voimme katsoa asioita taaksepäin, mutta silloin ennustettiin. Voimme lukea ennustuksen Ilmestyskirjasta ja sitten katsoa kirkkohistoriasta, toteutuiko Johanneksen ennustus. Kun näin tutkimme näitä asioita, havaitsemme, että tapahtui tarkalleen ennustusten mukaan. Seurakuntien ajan ensimmäinen seurakunta on Efesoksen seurakunta. Efesos Efesoksen seurakunta on esikuva apostolien ajan seurakunnista. Muissakin sen ajan seurakunnissa esiintyi samoja asioita, kiitoksen aiheita ja ongelmia kuin Efesoksessa. Efesos edustaa siis apostolista aikaa alkaen noin vuodesta 30 jKr. jatkuen vajaa sata vuotta. Osittain aika jatkui vielä pitkään sen jälkeenkin ja muutamien asioiden osalta jatkuu edelleen. 1. "Kirjoita Efesoksen seurakunnan enkelille: "Näin sanoo hän, jolla on oikeassa kädessään seitsemän tähteä ja joka käyskentelee seitsemän kultajalkaisen lampun keskellä: Seurakunnat silloin, samoin kuin nykyäänkin, ovat varsin vajavaisia ja puutteellisia. Se johtuu meistä, seurakuntiemme vajavaisista jäsenistä. Luimme jakeesta yksi, että Jeesus käyskenteli lampunjalkojen eli seurakuntien keskellä. Hän viihtyi kaikissa seitsemässä Ilmestyskirjan seurakunnassa. Koska Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. (Hpr. 13:8) Hän tänäänkin käyskentelee seurakunnissaan. Apostolisena aikana seurakunnissa oli paljon tekoja, vaivannäköä ja kärsivällisyyttä. Silloin oltiin hyvin tarkkoja siitä, että ei hyväksytty syntiä elämässä. Mukaan yritti tulla ns. valheapostoleja. Heitä koeteltiin ja teeskentelijät työnnettiin sivuun. Uskovat saivat paljon kärsiä Jeesuksen nimen tähden, mutta he eivät uupuneet. Vähitellen monien rakkaus kylmeni, ehkä seurakuntien johdon ensin ja niinpä samalla herätys alkoi sammua. Ihmeitä ei enää tapahtunut yhtä paljon kuin ennen. Ehkä niitä ei enää edes etsitty. Vähitellen myös Pyhän Hengen osuus seurakunnan tekemässä työssä väheni ja ihmisten osuus lisääntyi. Jeesus lupasi siirtää lampun pois paikaltaan, ellei ensirakkaus palaisi paimenten, saarnaajien ja Jeesuksen seuraajien elämään. Vanhan Testamentin suuressa esikuvassa, Ilmestysmajassa, kultaisen lampunjalan ja lamppujen tehtävänä oli loistaa edessä olevalle näkyleipäpöydälle. Pöytä leipineen kuvaa esikuvana ennen kaikkea Jumalan Sanan hengellistä ravintoa, jota Herra haluaa meille seurakunnissa jakaa. Jumalan tahto on, että seurakunnissa olisi hengellistä ruokaa. Jos rakkaus Jeesukseen kylmenee, lamppu siirretään pois paikaltaan. Silloin eivät opettajat ja saarnaajat itse enää näe hengellistä ruokapöytää, eivätkä kykene jakamaan uskoville hengellistä ravintoa ja uskovat kärsivät nälkää. Syynä on vain se, että rakkaus Jeesukseen kylmenee. Kirkkohistoria antaa ymmärtää, että vähitellen seurakunnat ajautuivat sivuun, eivätkä säilyttäneet palavuuttaan. Eli he eivät tehneet parannusta. Näin hengellinen herätys vuosikymmenten kuluessa alkoi vähitellen sammua ja monet seurakunnat menivät sivuun Pyhän Hengen johdatuksesta. Lamppu siirrettiin pois paikaltaan, eikä enää ollut hengellistä ruokaa seurakunnissa. Mikäli joku hengellinen valtaväylä ajautui sivuun ja kuivui, Jumala avasi uudet virrat ja uudet herätykset. Aina on ollut palavia ja kuivia seurakuntia. Nikolaoksen oppi (nikolaiittojen teot, jae 6) Tämä oppi toi mukanaan myös haureellista elämää ja lihan vapautta. Sanottiin, että meidät on vapautettu synnin orjuudesta, eletään kuten haluamme, ei synti meitä hukuta. Sovitus riittää. Näin annettiin lihalle vapaus elää saastaisesti. On luonnollista, että monet menettivät uskonsa tällaisessa opissa. Tällaista ajatusta erillisestä papistosta ja lihan vapaudesta Efesoksessa aluksi vihattiin, ja sitä myös Jeesus vihasi. Jokainen on siis vastuussa evankeliumin etenemisestä, eikä vain palkatut työntekijät. Kun myöhemmin nikolaiittojen oppi levisi, tulivat kirkkoisät ja katolinen kirkkolaitos, sekä lapsikaste. Katolisuus on jatkoa Efesoksen seurakunnan sivuun ajautumiselle. Jeesus vetoaa yksilöihin ja sanoo: Voittoa ei saada ilman taistelua. Sinä, joka taistelet ja voitat, saat ihanat lupaukset. Sinun ei tule katsoa toisiin seurakuntalaisiin, vaan kilvoittele suoraan Jumalan edessä. Vaikka toiset lankeaisivatkin, älä sinä lankea. Älä seuraa toisten esimerkkiä, jos se ei ole hyvä. Efesos kuvaa esikuvana hengellistä aikaa, joka oli siis Johanneksen aikana. Vuosilukujen voisimme sanoa alkaneen vuodesta 30 jKr. Smyrna Efesoksen seurakunnan jälkeen tuli kirje Smyrnan seurakunnalle. Smyrnan seurakunta edustaa hengellistä toimintaa ja elämää noin vuodesta 100 jKr. alkaen. Monet sen seurakunnan asioista kestivät pari sataa vuotta. Smyrna on sama kuin Mirha. Mirha on esikuva kärsimyksistä. Niinpä Smyrnan seurakunta on marttyyriajan seurakunta, joka sai paljon kärsiä uskonsa tähden. 8. "Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, hän, joka oli kuollut mutta heräsi eloon: Ensimmäisellä vuosisadalla monin paikoin juutalaiset ja nasaretilaiset (= Jeesuksen seuraajat) kokoontuivat usein samoissa synagogissa. Joskus juutalaiset vastustivat Jeesuksen seuraajia, toisinaan taas hyväksyivät. Myöhemmin juutalaiset kaikkialla alkoivat vastustaa ja vihata Jeesuksen seuraajia. Myös monet Rooman keisarit vastustivat ja vainosivat heitä. Seurakunnalle sanottiin, että te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. (jae 10) Historiasta voisimme lukea, että vuodesta 63 vuoteen 312 voidaan löytää 10 eri vainojaksoa, eli "10 päivää". Vainot loppuivat, kun keisari Konstantinus halusi saada lisää kannatusta ja tunnusti kristinuskon valtionuskonnoksi vuonna 313. Silloin uskovat ajattelivat, että nyt tulee 1000-vuotinen rauhanvaltakunta, kun heitä ei enää vainota. Mutta ei se tullut, koska sen aika ei ollut vielä. Smyrna kertoo siis marttyyreistä, jotka veivät seurakuntaa eteenpäin. Seurakunta edustaa Efesoksen jälkeistä aikaa, eli vuodesta 100 jKr. vuoteen 313 jKr. Tosin samoja vainon aikoja on ollut myös jälkeenpäinkin. Pergamon Kolmas seurakunta on Pergamonin seurakunta. Sen nimi merkitsee: ”Aviosuhde”. Kyse ei ole Raamatun opettamasta oikeasta avioliitosta, vaan väärästä aviosuhteesta, avoliitosta. Siinä eletään niin kuin oltaisiin avioliitossa, mutta ei virallisesti kuitenkaan olla. Ei ole tapahtunut vihkimistä. Avoliitto ei ole Jumalan asettama, kuten avioliitto on. Pergamonin aikakausi on jatkoa Smyrnan aikakaudesta noin 200 vuotta eteenpäin eli noin vuoteen 500. 12. "Pergamonin seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo hän, jolla on kaksiteräinen, terävä miekka: Vainot loppuivat, kun kristinuskosta tehtiin valtionuskonto Pergamonin seurakunnan aikakauden alussa. Monissa maissa nykyäänkin valtio tukee yhtä tai useampaa kirkkokuntaa ja valtion korkeimmat päättävät elimet päättävät myös kirkon asioista. Henkilöitten kirkon johdossa ei tarvitse edes olla uskossa. He voivat olla millaisia Jumalan pilkkaajia tahansa. Pitää vain kuulua kirkkoon ja sinne kuulumaton ei voi toimia kirkossa, vaikka olisi uskossakin. Keisari Konstantinus tarvitsi lisää tukea hallitukselleen ja hän huomasi, että kristittyjä oli maassa paljon ja saadakseen heidät puolelleen, hän julisti sovinnon. Siirto oli poliittinen, ei hengellinen. Uskovat tietysti iloitsivat ja sanoivat: "Nyt alkaa uusi rauhanvaltakunta." Iloa ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä kyseessä oli "väärä aviosuhde", seurakunta ja valtio. Seurakuntiin alkoi tulla lapsikasteen käytön tuloksena uskomattomia. Heistä tuli vähitellen enemmistö ja koska asiat päätettiin äänestämällä, enemmistö voitti. Vähitellen seurakunnan uskomattomat alkoivat vainota seurakunnassa olevia uskovia. Jakeessa 13 sanotaan, että sinä asut siellä, missä Saatanalla on valtaistuimensa. Pergamonissa oli voimakasta epäjumalanpalvontaa. Siellä oli myös Zeus-jumalan alttari ja Asklepioksen temppeli. Zeus oli epäjumala, jota palveltiin taivaan ja valon herrana. Sen väitettiin myös olevan kaikkien epäjumalien herra. Asklepios oli lääkintätaidon epäjumala. Sen symbolina oli elävä käärme. Pienen kaupungin elämää nämä epäjumalan palvelemiset hallitsivat vahvasti. Koska siellä palveltiin voimakkaasti epäjumalia, se tiesi kristityille vaikeuksia, jopa vainoa. Jeesuksen omat olivat ahtaalla, mutta he eivät kieltäneet Jeesuksen nimeä. Luimme eräästä henkilöstä, jonka nimi oli Antipas. Katolinen perimätieto kertoo, että hänet kastettiin 13-vuotiaana, ja hän kuoli marttyyrina 99-vuotiaana. Seurakuntaan tuli Bileamin oppi, jonka mukaan ihminen voi kuulua seurakuntaan ilman todellista kääntymystä. Tämä on väärää vapautta, lihan vapautta. Sen seurauksena hyväksyttiin seurakunnissa haureus ja haureellinen elämä. Pergamossa hyväksyttiin myös Efesoksessa vihattu Nikolaiittain oppi eli elettiin siveettömästi ja ajateltiin, että kyllä armo riittää. Näitä asioita Jeesus vihasi ja vastusti. Papit asetettiin seurakuntalaisten yläpuolelle. Ennen paimenet olivat olleet uskovien hengellisiä palvelijoita, mutta nyt he alkoivat hallita. Paimenille on kirjoitettu: 2. Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Ei herroina halliten, vaan ollen laumalle esikuvana. Joskus nikolaiittain oppi kiusaa meitäkin. Emme enää ole seurakunnan ja uskovien palvelijoita, vaan pyrimme hallitsemaan heitä. Paimenten tehtävä on palvella siten seurakuntaa, että jakavat heille kaikkea hengellistä hyvää, hengellistä tietoutta ja hengellistä ruokaa. Nikolaiittain oppi toi seurakuntiin väärää hallitsemista, jota Jeesus vihasi ja vihaa. Pergamonin seurakuntaa moitittiin siitä, että se hyväksyi väärän hallitsemisen. Tällaista oli yleisesti kristillinen kirkko 300 ja 400 -luvuilla. Tyatira Neljäntenä seurakuntana mainitaan Tyatiran seurakunta Pergamonin seurakunnan ajan jälkeen. Tyatiran aika kattaa noin 1000 vuoden jakson eli koko katolisen kirkon pimeän ajan. Noin vuodesta 500 Lutheriin ja protestantismin syntyyn asti eli noin 1500/1600 luvulle. 18. "Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät kuin tulen liekit ja jonka jalat välkehtivät kuin hehkuva pronssi: Osa Tyatiran seurakuntalaisista saa kiitosta ja tunnustusta, toiset taas nuhdetta. Historia kertoo, että sinä aikana oli monin paikoin herätystä ja uusia seurakuntia syntyi. Toisaalta taas vanhat kirkot menivät yhä kauemmas Raamatusta ja Pyhästä Hengestä. Ne kirkot kuolivat hengellisesti. Siksi osa seurakunnista saa kiitosta, osa moitetta. Herätysliikkeet, jotka johtivat sieluja pelastumiseen ja Taivaaseen, saivat kiitosta. Kuolleet kirkot, jotka eksyttivät sieluja kadotukseen, saivat nuhdetta. Tyatirassa oli eksyttäjä, jonka nimi oli Isebel. Hän oli nainen, joka väitti olevansa profeetta. Monet seurasivat häntä ja he eksyivät. Isebel on selvä esikuva katolisuudesta, joka toi kirkkoon Marian palvonnan, mikä ei ollut Jumalan tahdon mukaista. Raamattu kertoo, että Maria oli ihminen, kuten muutkin ihmiset. Katolinen kirkko eksytti ihmisiä Maria-opillaan. Tyatirassa oli myös monia, joille annettiin ihania voittajan lupauksia. Vaikka katolisuudesta muodostuikin suuri, eksyksiin joutunut, uskonnollinen valtaväylä, jota useimmat seurasivat, eivät kuitenkaan kaikki sitä tietä kulkeneet. Jumalalla oli jälleen niitä, jotka halusivat seurata Hänen tahtoaan. Historia kertoo, että eri puolilla maailmaa oli suuriakin herätyksiä. Tyatiran seurakunnan asiat olivat ennustusta katolisuuden synnystä. Ennustukset toteutuivat tarkalleen. Lyhyt kertaus: Nyt jälkeenpäin havaitsemme, että Johanneksen saama ennustus toteutui kirjaimellisesti. Jatka luvusta 3 Ilmestyskirjan kolmannen luvun seurakuntakirjeet ovat myöskin etukäteen kirjoitettua kristillisyyden historiaa Lutherin ajoista eteenpäin. |