Teuvo Kopra:

Ilmestyskirjan Sanoma

Luku 1

Ilmestyskirjan johdanto

Alkusanat

Ensimmäinen luku on koko Ilmestyskirjan esittelyä, selittelyä ja pohjustusta. Tämä luku on kirjan johdanto eli ns. introduktio.
Kun tämän luvun asiat uskomme niin kuin ne on kirjoitettu ja siltä pohjalta lähdemme tutkimaan seuraavia Ilmestyskirjan asioita, löydämme kirjasta silloin sanoman, jonka Pyhä Henki haluaa meille antaa.

1. Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle näyttääkseen palvelijoilleen, mitä pian on tapahtuva. Jumala lähetti enkelinsä ja ilmoitti kaiken tämän palvelijalleen Johannekselle,
2. joka nyt omalla todistuksellaan vahvistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken minkä on nähnyt. (Ilm. 1:1,2)

Jumala antoi Ilmestyskirjan Jeesukselle, enkeli välitti sen Johannekselle ja Johannes kirjoitti sen sitten meille. Miksi?
... näyttääkseen palvelijoilleen, mitä pian on tapahtuva. (jae 1)

Hän näyttää siis palvelijoilleen, ei maailmalle, siksi uskomattomien on vaikea ymmärtää Ilmestyskirjaa. Ilmestyskirjan saamisen aikana seurakuntien aika oli jo käsillä ja sanoman tapahtumat olivat alkaneet. Seurakuntien ajan lopulla muut tapahtumat tapahtuvat erittäin nopeasti ja lyhyessä ajassa.

3. Autuas se, joka tämän toisille lukee, autuaat ne, jotka kuulevat nämä ennussanat ja ottavat varteen sen, mitä tähän kirjaan on kirjoitettu, sillä hetki on lähellä. (Ilm. 1:3)

Kun luemme Ilmestyskirjaa, autuutemme lisääntyy, vaikka emme kaikkea ymmärtäisikään. Ymmärtäminen tietysti lisää autuuttamme ja jos sen sanoma saa vaikuttaa meidän elämäämme, autuutemme lisääntyy entisestäänkin. Siksi me haluamme kuulla kirjan sanomaa sydämellämme, emmekä vain korvillamme.

Tervehdys

4. Johannes tervehtii Aasian maakunnan seitsemää seurakuntaa. Armoa ja rauhaa teille häneltä, joka on, joka oli ja joka on tuleva, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,
5. ja Jeesukselta Kristukselta, luotettavalta todistajalta, joka on esikoisena noussut kuolleista ja on maailman kuninkaiden hallitsija! Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme,
6. hänelle, joka on tehnyt meidät kuningassuvuksi ja Jumalan, Isänsä, papeiksi, hänelle kunnia ja valta aina ja ikuisesti! Aamen. (Ilm. 1:4-6)

Nämä jakeet ovat kirjan lähetekirje seitsemälle seurakunnalle. Johannes teki siis seitsemän kopiota, lähetti yhden joka seurakuntaan. Koska Ilmestyskirja on Raamatussa, se on myös meille, ja sen asiat koskevat myös meitä, eikä vain Aasian seitsemää paikallisseurakuntaa.

Jeesus … on verellään vapauttanut meidät synneistämme, (jae 5) eli sovituksen ymmärtäminen auttaa meitä käsittämään tätä kirjaa. Mitä paremmin ymmärrämme ristin työn, sitä ihanampi on lukea Ilmestyskirjan sanomaa. Kirja osoittaa Jumalan rakkauden ihmisten iankaikkisuussieluja kohtaan, myös Ilmestyskirjan kauheuksien keskellä eläviin syntisiin ihmisiin, jotka Hän haluaa johdattaa uskoon. Ei ole sattuma, että Ilmestyskirja annettiin Johannekselle, ”rakkauden apostolille”.

Jeesus … on maailman kuninkaiden hallitsija! (jae 5) Ehkä joku sanoo, että ei se siltä näytä. Pahuutta ja jumalattomuutta on niin paljon. Kuitenkin Hän määrää päälinjat ja sanelee pahalle rajat, joita se ei voi ylittää. Koska maailman täytyy kypsyä tuomiolle, annetaan pahan joskus mielestämme liiankin vapaasti mellastaa, mutta vain määräaikaan asti.

4. Kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten, jumalattomankin - kohtaamaan kovan päivän. (Snl. 16:4)

Ilmestyskirjan tapahtumat eivät voisi tapahtua, ellei määrätty määrä pahuutta olisi maailmassa. Tarvitaan jumalattomia, että he osaltaan toteuttaisivat Jumalan suunnitelmia ja tuomioita. Kun pahuutta on harjoitettu tarpeeksi, Jumala laittaa sille lopun.

Jeesus on tehnyt meidät kuningassuvuksi ja Jumalan, Isänsä, papeiksi. (Ilm. 1:6)

Vielä meillä ei ole näkyvää valtakuntaa, mutta Ilmestyskirja kertoo, miten se tulee ja kauanko se kestää. Siitä valtakunnasta Raamattu puhuu paljon. Jopa ”Isä meidän” –rukouksessakin kehotetaan meitä rukoilemaan sen tuloa: Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. (Matt. 6:10) Eli tulkoon maan päälle sellainen valtakunta, jossa tapahtuu Jumalan tahto kuten taivaassa.

Ilmestyskirja kertoo myös, ketkä siellä hallitsevat ja miten se valtakunta myöhemmin vaihtuu ikuiseksi, ihanaksi Taivaaksi. (Ilm 20)

7. Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen. (Ilm. 1:7)

Tässä puhutaan Jeesuksen takaisin tulosta. Mekin puhumme siitä usein.
Tosin tässä jakeessa kerrottu Jeesuksen tulo ei ole se, jota nyt odotamme, vaan Ilmestyskirjan 19. luvussa kerrottu tuleminen, jolloin kaikkien silmät saavat nähdä Hänen paluunsa ja Hän perustaa 1000-vuotisen rauhanvaltakuntansa maan päälle.

Nyt odottamamme Jeesuksen takaisin tulo tapahtuu ennen äsken lukemaamme tulemista. Meidän odottamamme Jeesuksen tulo on niin nopea, ettei se ole silmin nähtävissä. Siitä luemme kaksi Raamatun kohtaa.

16. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina.
17. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. (1Tess. 4:16,17)

Ensin Jeesus tulee ja uskossa kuolleet kokevat ylösnousemuksen. Heidän kuolleet, haudatut ruumiinsa heräävät eloon. Sitten elossa olevat, Jeesuksen omat uskovat temmataan Herraa vastaan yläilmoihin. Sen jälkeen me saamme aina olla Hänen kanssaan. Aluksi taivaallisissa häissä, sitten täällä maailmassa Jumalan 1000-vuotisen valtakunnan ajan ja sen jälkeen ikuisuuden Taivaassa.

51. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme,
52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. (1Kor. 15:51,52)

Uskovat, jotka ovat täällä Jeesuksen tullessa omansa noutamaan, eivät koe ruumiin kuolemaa, vaan he muuttuvat. Muutos on niin suuri, että se vastaa kuolemaa ja ylösnousemusta. Tämä tapahtuu yhtäkkiä, silmänräpäyksessä. Se on niin lyhyt aika, ettei sitä ehdi nähdä. Näissä kohdissa puhutaan ylöstempauksesta, joka on salainen ja nopea. Maailma ei siinä vaiheessa näe Jeesusta.

Mutta Ilmestyskirjan 1:7 Jeesuksen tulo on sellainen, että koko maailma näkee sen. Hän ei tule silloin ketään noutamaan, vaan perustaa rauhanvaltakuntansa tämän maan päälle. Hänellä on aikaisemmin ylöstempaamansa morsiusseurakunta mukanaan.

8. "Minä olen A ja O, alku ja loppu", sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias. (Ilm. 1:8)

Sanonta "A ja O" tarkoittavat kreikan kielen aakkosten ensimmäistä ja viimeistä kirjainta. Me suomalaiset voisimme sanoa A ja Ö, alku ja loppu ja myös kaikki siltä väliltä. Eli A:sta Ö:hön, alusta loppuun. Jumala on siis menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden Jumala.

Johannes Patmoksella

19. Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta. (Ilm. 1:9)

Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikana Roomassa hallitsi keisari Domitianus. Koko silloinen tunnettu maailma oli Rooman vallan alaisena. Keisari Domitianus hallitsi vuosina 81-96 jKr. Hän oli kristillisen uskon vastustaja ja vainoaja. Niinpä hän karkotti Johanneksen autiolle saarelle, jonka nimi oli Patmos. Nykyään saari tunnetaan nimellä Patino.

Keisari Domitianuksen jälkeen hallitsijaksi tuli keisari Nerva, joka hallitsi Roomassa vuosina 96-98 jKr. Hän suhtautui myönteisesti kristinuskoon ja vapautti Johanneksen aution saaren vankeudesta. Jumala siis asetti valtaan keisarin, joka vastusti Johannesta ja panetti hänet yksinäiselle saarelle, jotta Johannes voisi siellä vastaanottaa Ilmestyskirjan sanoman.

Toisin sanoen keisari Domitianus oli osallinen siihen, että Johannes sai sanomansa. Kun sanoma oli saatu, keisarikin jouti pois ja tarvittiin toinen, joka toi Johanneksen ja Ilmestyskirjan ihmisten ilmoille. Näin havaitsemme, että Jumala määrää hallitusten ja kuninkaitten kohtaloita. Ne palvelevat Hänen ikuisia suuria suunnitelmiaan. Hän nostaa jonkun hallitsijaksi ja poistaa toisen.

Patmos, eli Patino on melko pieni saari Välimeressä, noin 40 neliökilometrin kokoinen. Siellä Johannes oli yksin ja yksinäisyydessä hän sai kuulla Ilmestyskirjan sanoman.

Näky

10. Herran päivänä Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani kovan äänen, kuin olisi torveen puhallettu. (Ilm. 1:10)

Ymmärtääkseni "Herran päivä" tässä kohden tarkoittaa sunnuntaita. Jo Apostolien aikana sunnuntaita vietettiin päivänä, jolloin Herra Jeesus nousi haudasta. (Apt. 20:7)

Muulloin Raamatussa "Herran päivä" tarkoittaa tulevaa vihan aikaa. (Esim. 2Tess. 2:2, Joel 2:1-11, Jes. 13:9-13, Aam. 5:18-20, Sef. 1:14-18)

Ollessaan saaressa Johannes kuuli suuren äänen jonain sunnuntaina. Hän ei voinut erehtyä kuulemastaan äänestä, vaan kertoo siitä ja näkemästään näystä.

11. Ääni sanoi: "Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan."
12. Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua
13. ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli ihmisen kaltainen. Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö.
14. Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit.
15. Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu.
16. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko. (Ilm. 1:11-16)

Johannes kuuli siis äänen, ikään kuin pasuunan äänen. Hän näki näyssä seitsemän kultaista lampunjalkaa, Ihmisen Pojan, eli Jeesuksen ja seitsemän tähteä, jotka olivat Jeesuksen oikeassa kädessä. Vaikka Johannes oli aikaisemmin nähnyt Jeesuksen, nojannut viimeisellä aterialla Hänen rintaansa vasten ja nähnyt Jeesuksen myös ylösnousemisen jälkeen, oli tämä näky niin voimakas, että hänen oli vaikea kestää sitä.

Kun Jeesus oli aikaisemmin ollut maan päällä, oli Johannes yksi hänen opetuslapsistaan. Jeesus oli tullessaan ottanut orjan muodon ja oli ihmisten kaltainen. Mutta nyt Jeesus oli omassa taivaallisessa muodossaan, siksi Johannes ei kestänyt katsoa Häntä.

Sitten Johannes kertoo, millaisen vaikutuksen hänen näkemänsä näky häneen teki.

17. Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut. Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: "Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, 18. iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. (Ilm. 1:17,18)

Jeesus sanoi: "Älä pelkää"! Ilmestyskirjan asioita ei saa pelätä, ei ainakaan uskovien. Jos meidän julistuksemme saattaa kuulijat pelon valtaan, olemme surkeasti epäonnistuneet ja luultavasti tehneet väärät tulkinnat Ilmestyskirjasta.

Ilmestyskirjan ”tulkitsemisen avain”

19. Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on nyt, ja se, mikä on myöhemmin tapahtuva. (Ilm. 1:19)

Tämä on hyvin tärkeä jae ja sitä voidaan kutsua Ilmestyskirjan ”tulkitsemisen avaimeksi”. Jos tämän jakeen mukaan tulkitsemme koko kirjaa, saamme siitä hyvin loogisessa järjestyksessä olevan sanoman.

Jakeessa on kolme asiaa:
Mitä näet, eli Johannes näki Jeesuksen, kultaisen lampunjalan ja seitsemän tähteä.

Mikä on nyt, eli mikä aika oli meneillään, kun Johannes oli Patmoksella. Se oli seurakuntien aika. Seurakuntien aika oli alkanut Pyhän Hengen vuodatuksesta Jeesuksen Taivaaseen astumisen jälkeisenä helluntaina ja oli jatkunut Patmos-luodon tapahtumien aikana jo yli kuusikymmentä vuotta. Seurakuntien ajasta kertovat Ilmestyskirjan kaksi seuraavaa lukua.

Mikä on myöhemmin tapahtuva, eli mitä tapahtuu seurakuntien ajan jälkeen, siitä kertovat Ilmestyskirjan loppuluvut, eli luvut 4-22.

20. Sinä näit seitsemän tähteä oikeassa kädessäni ja seitsemän kultajalkaista lamppua, ja niiden salaisuus on tämä: seitsemän tähteä ovat seitsemän seurakunnan enkelit, ja seitsemän lamppua ovat ne seitsemän seurakuntaa. (Ilm. 1:20)

Seitsemän tähteä ovat seurakuntien saarnaajat, vanhimmistoveljet tai muuten johtavat henkilöt seurakunnissa. Myös tähden sanoma kuuluu koko seurakunnalle. Seitsemän lampunjalkaa taas kuvaavat seitsemää paikallisseurakuntaa. Yksi lampunjalka on aina yksi seurakunta.
Raamattu kertoo Vanhassa Testamentissa enemmän lampunjalasta. Siinä ovat erilliset lamput, jotka laitetaan paikoilleen.

Kun ihminen tulee uskoon, silloin hänen lamppunsa sytytetään. Öljy on Jumalan elämä, lampun sydän on meidän elämämme. Jeesus puhui lampunjalasta ja lampuista Matteuksen evankeliumissa.

15. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. (Matt. 5:15)

Lampunjalka on esikuva paikallisseurakunnasta. Havaitsemme Jeesuksen halun sanoa, että uskoon tulleen ihmisen oikea paikka on olla lampunjalassa eli seurakunnassa.

----------

Jatka luvusta 2

Ilmestyskirjan toisen ja kolmannen luvun seurakuntakirjeet ovat etukäteen kirjoitettua kristillisyyden historiaa.
Toisessa luvussa sanoma Efesoksen seurakunnalle kuvaa apostolista aikaa ja muut siitä eteenpäin.
Efesos vuodesta 30 jKr. alkaen.
Smyrna n.v. 100 alkaen.
Pergamon n.v. 313 alkaen.
Tyatira n.v. 500 alkaen kertoo katolisuuden synnystä ja kasvusta 1500-luvulle asti.

Luku 2

Paluu Ilmestyskirjan pääsivulle